Päivä15 | Santa Barbara - San Francisco | 587km

Idyllisen Cayucosin keskustaa Tyynen Valtameren rannalla.

Tänään Timppa ja Raikka saavat pekoninsa. Pekonien jälkeen edessä matkan toiseksi pisin ajopäivä, eikä välttämättä kovin nopea. Suurin osa suhteellisen hidasta ykköstä. Veikkaan, että olemme perillä San Franciscossa 21-22 illalla, ja osun aika lailla oikeaan. Highway 1 näyttää olevan upeimmillaan 200 mailia San Franciscon molemmin puolin. Tuolla osuudella myös maisemat upeimmillaan ja mutkat tiukimmillaan. 

 Yllä Tuija ja alla Samppa Tyynen Valtameren rannalla HW 1'n varrella.

  Yllä HW1 ja alla HW1 Tyynen Valtameren rannalla HW 1'n varrella.

Jos ensimmäinen ajopäivämme oli kylmin niin viimeinen on selkeästi toiseksi kylmin ja onni on lämmin nahkatakki… ;) … vaikka aurinko on koko päivän taivaalla kolea merituuli menee luihin ja ytimiin. Kalifornian rannikko on myös siitä mielenkiintoinen paikka, että 10 kilometriä sisämaahan saattaa helposti nostaa lämpötilaa 10 astetta. Mutta mikää aurinkolomakohde Kalifornia rannikko ei ole, vaikka elokuvista voisi joskus muuta päätellä. Yhtä hyvin voit lähteä aurinkolomalle Kalajoen Hiekkasärkille.

Päivän viimeisellä ajopätkällä kylmyys tiivistyy. Taivas täyttyy pilvistä ja lämpötila putoaa 15 asteeseen… pysähdymme 20mailia ennen San Franciscoa vetämään sadekamppeet päälle. Helpottaa vähän ja kuumat totit hotellimme baarissa vielä enemmän. Kello pyörähtää keskiyöhön ennen kuin olemme syömäkunnnossa ja Lori's Dinneristä tulee nälkäisten motoristien pelastaja. 

Perillä. Kuumalla totilla ja toisellakin hotellimme baarissa. 

Kaiken kaikkiaan kilometrejä tällä matkalla kertyi 5600... eli vähän yllättäenkin enemmän kuin Route66'lla. Kalifornian rannikkolla olimme alivarustautuneita lämpien vaatteiden osalta, mutta muuten t-paita ja farkut olivat riittävä varuste korkeimpia paikkoja lukuunottamatta.

Kiitos Sami (vasemmalla silmät kiinni), Timppa, Raikka, Itte, Tuija, Ritva ja Samppa (alussa myös Pasi) upeasta matkasta. Ensi kerralla otetaan toppahousut, pipot ja hanskat mukaan... :]

Päivä14 | San Diego - Santa Barbara | 386kmPäivä14 | San Diego - Santa Barbara | 386km

Päivä14 | San Diego - Santa Barbara | 386km

 Yläkuvassa downtown Los Angeles. Alakuvassa olemme tähtäimessä Hollywood Bouluvardilla.

Tänä aamuna olemme radikaaleja. Ei pekonia, ei kanamunia… vaan jugurttia, mysliä, hedelmiä ja oikeata kahvia Starbucksilla. Raikka ja Timppa näyttävät vähän huolestuneilta, mutta lupaan, että tilanne normalisoituu huomenna. Puoli kymmeneltä karavaani liikkuu ja nopeasti liikkuukin. Ajamme Intersate 5'sta Los Angelesiin ja sunnuntai kun on, niin juuri muita liikkujia ei aamupäivällä ole. 

 Yllä ja alla Sunset Boulevardin HotDog juna... Carneys Hot Dog Express, joka ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1975.

Los Angelelesista Holywoodiin ja läpi Hollywood Boulevardin, joka sekin hiljaisin mitä koskaan olen nähnyt. Hollywood Boulevardilta Sunsetille, jonka ajamme Beverly Hillsin läpi rantaan HW1'lle saakka… ja sieltä ne kaikki muut autoilijat löytyvät. Rantaelämään menossa tai siitä tulossa… Malibussa on turvauduttava keskikaistaan kun jono ei vaan vedä. Niin turvautuvat kaikki muutkin motoristit, eikä poliisi ameriikassa puutuu autojonojen välissä ajamiseen.

Santa Barbara Beach Santa Barbara Pieriltä katsottuna

Päivän päättärimme, piparkakkutalomainen Santa Barbara on kohdalla vähän vajaa viisi. En ole itsekään käynyt Santa Barbarassa aikaisemmin, mutta se näyttää juuri siltä miltä kuvittelinkin. Söpöjä taloja täydellisesti hoidetuilla pihoilla… ;) … illalla Timppa järkyttyy vielä toisen kerran joutuessaan pihvi mielessään Intialaiseen ravintolaan. Mutta Timppa on lujaa tekoa ja selviää siitä kunnialla.

 Taksissa on hauskaa matkustaa... ja Sami on mestari sulkemaan silmänsä aina kuin salamavalo välähtää... :] ... alla Intialaisen ravintolame katto.

Päivä13 | San Diego / Tijuana | 0km

Päivä13 | San Diego / Tijuana

 Yllä Raikka ja Timppa astumassa Mexicoon... alla Samppa tuumailee syntyjä syviä tai pinnallisia päivämallasjuomalla... :]

Ei mitään hätäistä lähtöä mutta yhdeltätoista olemme ratikkapysäkillä. Yes, 150 metriä hotellistamme on ratikkapysäkki, jolta pääsee sporalla suoraan Mexicon rajalle. Kätevää. Tuija jää USA'n puolelle loputtamaan itseään. Me muut suuntaamme legendaariseen Tijuanaan, joka on mainettaan vaatimattomampi.

 Yllä Tijuanan keskusaukion päiväbändi. Alla Raikka melkein tekemässä elämänsä hopeakauppoja. Aitoja hopeketjuja dollarilla!  

Tijuanan ydinkeskustaan menee rajalta jalkapatikassa 15-20min. Ja kuten kuvitella saattaa ja enemmänkin Tijuana on rajakaupunki joka on keskittynyt myymään amerikkalaisille lääkäri-palveluita koko lääkärikirjon leveydeltä. Ja luonnollisesti tarjolla on kaikkea sitä, mitä aamulla ei tiennyt tarvitsevansa ja sitä tarjotaan aktiivisesti. Mexicon kansantalous ei meistä juuri kohene. Kaikki mitä ostamme on neljä olutta, yksi tuoremehu, yksi cocacola, 1,5 askia punaista Marlboroa ja yksi lasten mekko. 

 Tijuanasta löytyy vähän yllättäenkin useita seeproja, jotka koulutettu turismin käyttöön. Alla liikennemerkki keskustassa. 

Parin Tijuana -tunnin jälkeen olemme yksimielisesti sitä mieltä, että Tijuana on nähty. Mutta yes, kertasuoritukseksi Tijuana on kulttuuriteko… toisen kerran voi helposti antaa odottaa. Paluu USA'n puolelle onkin sitten pari tuntia lisää. Kuinka pitkä se olisi ollut kävelijöiden palujonossa jäi selvittämättä. Ostimme express-paluut. Express paluu on paikka vänissä joka ainakin pitäisi olla nopeampi. Myyjä lupasi 20min… todellisuus on 1,5h. Mutta ehköä se oli express!? :)

 Yllä yksi San Diegon ratikosta. Päivälippu 5usd... ei paha ja reittiverkosto hyvinkin kattava. Samalla vitosella saa käyttää myös busseja minkä ehtii.  Alla San Diegon keskusta 'portti'.  

Illalla ei löydy San Diegon keskustaan lähtijöitä Ritvaa ja minua enempää. Emme mekään sitä heti löydä, mutta vahingossa lopulta kuitenkin vaihdettuamme keskellä ei mitään olleesta Old Town -asemalta vahingossa väärää ratikkaan… löytyi upea keskusta, jollaista en tiennyt olevan olemassa. Pan America -matkallakin 2008 onnistuimme sen välttämään… ;) … matkailu avartaa sanovat.

Päivä12 | Prescott - San Diego | 643km

Päivä12 | Prescott - San Diego | 643km

Aamiaispaikkamme restroomien käyttöohjeita pojille ja tytöille... :]

Aamu tuntuu vielä mukavan viileältä sikäli kuin 25 astetta viileää on. Tunnin viileä, aamiainen ja viileys enää haikea muisto. Tänään on  kohdalla matkan toiseksi kuumin päivä. Suurin osa päivästä +40 ja yli, parhaimmillaan +45, eli jotakuinkin samaa kuin Death Valleyn lämpötilat. Ja kun tuota +42- +45 riittää koko noin koko päiväksi, niin emme ainakaan häviä kokonaiskuumassa Death Valleylle.

 Päivän toiselta tauolta löytyy vesiletku. Yllä Ritva kastelemassa Raikka ja alla Tuijaa. Märät ajokamppeet tuovat varttitunnin mukavan vilpon.

Jäät ovat tänään enemmän kuin inn. Joka tauolla Tuija ostaa ison jääpussin josta jaetaan jäät kypärien sisään taukojäähdytykseksi. Minulla käy tuuri. Huomaan että takapenkilläni jääpala-automaatti. Ritva ottaa tauoilta osan jäistä, jotka eivät ole sulaneet kypärissä pyyhkeen sisään ja pudottelee niitä ajon aikana niskaani. Tuntuu seitsemänneltä nirvanalta… ;)

 Yllä ja alla... jäitä hattuun kirjaimellisesti. Yllä Tuija täyttämässä Samin kypärää tauon ajaksi. Alla minun ja Ritvan kypärät vilvoittelemassa. Kokonaisuutena tämä päivä tuntui Death Valleytä kuumemmalta, sillä kuumaa riitti tasaisesti koko päiväksi.

Aamun viileä kulkee Prescott National Forestin läpi, jossa myös päivän toiseksi parhaat mutkat. Päivän parhaat mutkat ovat noustessamme Anza-Borrego Desert State Parkista Julianiin ja vielä Julianin jälkeenkin. Päivän upein kohta ehkä kuitenkin Polo Verden ja Brawleyn välille osuvat hiekkadyynit, jossa maisema hetken aikaa sama kuin Saharassa. Ja yes… päivän Saharassa Tuija on jälleen sulaa vaan ei sula.

 Dyynin päälle juoksu +45 asteen lämmössä vetää rennoksi. Yllä Ritva ja minä haukkomassa henkeä. Alla Ritva ja Samppa tulossa alas.

Loppuosuus on tänään Intersate cruisailua. Ennen San Diegoa kaistoja riittää kahdeksan per suunta ja saman verran suuntaansa vielä San Diegosta Chula Vistaan, joka on päivän päättärimme. Ja Chula Vista on 8 mailia Mexicon rajasta, joka huominen kohteemme vaan ei pyörillä.

Yllä Tuija päivän loppusuoralla San Diegon ja Chula Vistan välillä. Alla tuttuja kasvoja päivällisravintolamme naapupöydästä... ;)

Päivä11 | Gallup - Prescott | 482km

Päivä11 | Gallup - Prescott | 482km

Tuija ottaa rennosti New Mexicon ja Arizonan rajalla muiden shoppaillessa intiaanikaupoissa.

Tänään käytettävissä yksi happy hour ja käytämme sen heti aamulla, eli lähtö ysiltä ja Arizonan kasilta. New Mexicoss aika on tunnin edellä. Tänään myös matkan moottoriteisin päivä. Seuraamme Route66'ta aina Flagstaffiin saakka, jonne Gallupista vajaa 200 mailia. Vähän ennen Flagstaffia taivas aukenee ja saamme hyvät sadekuurot niskaamme. 

 Yllä Timppa sovittamassa aamiaispaikkamme hirttosilmukkaa. Timppa ei ollut kuitenkaan vielä niin paljoa kyllästynyt meihin, että olisi ryhtynyt tuumasta toimeen... :) ... alla Raikka ja Tuija odottomassa aamiaista. Alla alla itse hauska aamiaispaikka... Apple Dumpie Restaurant.

Flagstaffistä alkaa päivän luonnonpuisto-osuus halki Slide Rock National Parkin, joka tarjoaa jälleen hulppeaa punakallioista kanjonimaisemaa koko rahalla ja yksillä matkan parhaista mutkapätkistä. Slide Rock Parkkia seuraa Red Rock State Park, jossa maisemat eivät juuri huonone.

Takapenkkiläiseni vaihtuu pitkin päivää kuten eilen. Välillä Sami istuu takana ja välillä Ritva. Ritvasta on selvästi tulossa harrikkamimmi ja Samin Fat Boy kulkee Ritvan alla yhä rivakammin. Ei kuitenkaan mutkaisimmilla ja kapeimmilla osuuksilla jo siitäkään syystä, että Ritvalla kohtuullisen hyvä korkeanpaikan kammo.

Kiveä vai puuta? Vastaus Arizonan kivettynyttä puuta Gerominon pihalla.

Päivän loppuosuudella kohdalle osuu Jerome -niminen pieni kaupunki, joka on suoraan kuin alppien rinteiltä. Päivän päättärillä Prescotissa tulee mieleen, että tulimmeko vanhain kotiin vai motelliin. Motelliimme kuitenkin. Prescitossa veteraanipäivät, joihin osallistuu moni Vietnamin sodan veteraani.

Illalla ei löydy ravintolaan lähtijöitä. Ryhmä jämähtää Budvaiseren laatikon ympärille uima-altaalle. Soitan Domino's Pizzaan ja puolen tunnin kuluttua yllättävän hyvä päivällinen tulee luoksemme.

Päivän maisemia. Yllä Red Rock Parkin maisemaa ja alla muuten vain hulppeaa maisemaa Sedonan ja Prescottin väliltä.

Päivä10 | Cortez - Gallup | 493km

Päivä10 | Cortez - Gallup | 493km

Pysymme tänäänkin tutussa rutiinissa ja liikkeelle 8-9. Saman pihapiirin Arby's on kiinni, mutta parinsadan metrin päästä löytyy aito rekkamiespaikka, jossa stetsonit ovat in… ja pekonit ja kanamunat ja hässityt perunat. Bulgarian jugurtti myslillä ja hedelmillä alkaisi jo tuntua kovalta jutulta. Se tietty vain oma mielipide… ;)

 Yllä ja alla Mesa Verde National Parkin vanhaa intiaaniasutusta. Mesa Verde ollut asuttuna ainakin 400-luvulta 1400 luvulle. Alla alla Raikka katoamassa muinaiseen kellariin.

Cortezin jäätyä taakse Mesa Verden kansallispuisto tulee nopeasti eteen monilukuisinen hauskoinen mutkineen. Mesa Verden varsinaisia nähtävyyksiä ovat kanjoneihin rakennetut 1600-1000 vuotta vanhat intiaanikylät, joista osa säilynyt yllättävänkin hyvin ja osa restauroitu.

Päivän viimeiset 86 mailila ennen ihan viimeistä 30 mailin osuutta on pitkää suoraa keskellä ei mitään. Ei kuitenkaan niin ei mitään että eikö Samppa yhden naulan löydä renkaaseensa. Kaksi mukana ollutta paikkavaahto pulloa roiskuvat ulos muutaman mailin jälkeen. Onni onnettemuudessa on pieni huoltamo keskellä 86 mailin tyhjyyttä ja suurin onni huoltamolla myytävät ns. kamelinpaskat, joilla saamme Sampan takakumin pitäväksi.

 Mesa Verden maisemia. Oikean reunan kielekkeen alla myös 15 talon 'kylä'. Alla Sami ja Itte parantamassa tai pilaamassa maisemia... ;)

Kaikkien nykyajan westernhotellien äiti, El Rancho Gallupissa on kohdalla tuntia ennen pimeyttä. Ja yes, olemme myös Route66'n varrella. Huomennakin vielä vähäsen

Päivä9 | Page - Cortez | 440km

Päivä9 | Page - Cortez | 440km

 'Katso äiti ilman käsiä'... ilman käsiä Sami, joka käyttänyt kaasun tasaiseen matkanopeuteen. Alla Timppa, Samppa ja Sami lähestymässä Monument Valleytä.

Pagen taivas aukeaa kaikissa väreissä harmaan ja sinisen väliltä. Päästyämme Monument Valleyhyn saalla jäljellä on enää sinistä. Emme ole tänään Monument Valleyn ainoat kävijät, mutta Samppa, Sami, Ritva ja minä olemme ainoat jotka menevät harrikoilla alas laaksoon. Poiskin pääsemme ilman yhtään kaatoa. Ritvan ja minun Electra tosin uppoaa loppumetreillä taka-akseliaan myöten pehmeään hiekkaan ja Ritva pääsi työntöhommiin… ;)

 Yllä Ritva vauhdissa Monument Valleyn pohjalla. Alla Sami poseeraa Monument Valleyn reunalla.

Monument Valleystä kohti Bluffia, jossa pääsemme murtohommiin. Vanha navajonainen unohtaa avaimet avolavansa sisään lukitessaan ovet taukopaikkamme pihassa. Rautalanka taittuu moneksi ennen kuin viimein saamme oven auki. Tunnin taistelun jälkeen Samppa keksii taittaa rautalangan tuplaksi ja päähän silmukan. Raikka vääntää rautatangolla ovea ja Sami ujuttaa langan raosta. Siinä välissä ehdimme kokeilla myös paria mallia metallilastaa ikkunan raosta ja ehtii Ritva tarjoutua jo kustantamaan lukkosepänkin paikalle puolentoista tunnin päästä. Saimme kuitenkin taisteluvoiton ja meistä kaikista tuli Navajo mummon lapsia… ;)

 Samppa ja Sami testaamassa metallilasta teknikkaa murtohommissa. Alla Raikka vääntää, Sami tähtää, Timppa ohjaa ja Ritva kontrolloi... ;)

Päivälliselle lähtö aikaan toteamme kellon olevan tuntia enemmän ja Cortezin ainoa taksi on jo lopettanut tältä päivältä. Vastaanoton rouva toteaa, että ei pari olutta haittaa pyörillä menoa mailin päässä olevaan keskustaan, mutta päätämme kuntoilla… eikä meidän loppupelissä tarvitse kuntoilla puolta mailia enempää.

Tuija ja Raikka. Fat Boy ja Fat Boy. Budwaiser ja Budwaiser.